Heräsin, kun jokin pieni ja karvainen tunkeutui peittoni alle ja tunki kylmän ja märän kirsunsa pohkeeseeni. Potkaisin vahingossa tätä karvamöllykkää, joka rupesi murisemaan ja tarttui naskalinterävillä hampaillaan minua varpaista. Havahduin unestani kokonaan ja heitin peittoni lattialle löytäen Lorrainen yorkshirenterrierinarttu Biancan järsimästä varpaitani kuin parastakin soppaluuta. "Bianca!", toruin ja osoitin lattiaa, mutta pikkukoira vain tuijotti minua välinpitämättömästi. Samassa käytävästä kuului Lorrainen kimeä ääni, joka huhuili koiraa nimeltä. Bianca jätti jalkani rauhaan ja tuijotti korvat pystyssä ovelle. Tajusin samalla hetkellä, kun Bianca nousi seisomaan, että Lorraine saisi hepulin, jos löytäisi Biancan huoneestani. Luulisi vielä, että olin kidnapannut mokoman karvapallon itselleni! Nappasin Biancan syliini ja tungin sen kiireessä kylpyhuoneeseen lukitun oven taakse. Kerkesin juuri peittoni alle, kun Mathilda koputti oveen ja kurkkasi sisään. "Suo anteeksi, että herätin, mutta et sattumoisin ole nähnyt Lorrainen pientä yorkshirenterrieriä?", Mathilda kysyi, kun nostin "unenpöpperössä" pääni tyynystä. Kummastelin hetken Mathildan kanssa kadonnutta koiraa, kunnes nainen lähti etsimään sitä keittiön suunnalta. Nousin sängystä ja hiivin ovelle kurkaten käytävään. Ketään ei näkynyt, joten juoksin kylpyhuoneeseen ja kaappasin Biancan syliini. Juoksin pikavauhtia käytävän toiseen päähän ja kurkkasin seuraavaan käytävään. Hyvä, ketään ei näkynyt. Kiikutin koiraneidin kirjastohuoneen pehmeälle sohvalle ja vannotin sitä pysymään paikallaan. Hiivin kirjastosta pois ja säntäsin juoksuun, ettei Bianca kerkeisi enää kannoilleni. Lopulta oveni häämötti edessä, mutta pahaksi onneksi kompastuin jalkoihini ja lensin kunnon ilmalennon räminän ja kiroilun säestämänä keskelle käytävää. Bianca oli jo ehtinyt perääni ja pomppi ympärilläni räksyttäen kuin viimeistä päivää, sen mielestä olin keksinyt juuri hauskan leikin. En ehtinyt edes koittaa nousta seisomaan, kun huomasin tuijottavani edessäni seisovan Marcin kenkiin. "Hmm", Marc mutisi nähdessään minut laakereillani keskellä käytävää. "Taisit löytää Biancan."

Kun vihdoin olin päässyt yli siitä häpeästä, että Marc oli löytänyt minut Garfield-pyjamassa haistelemasta käytävän lattiamattoa, uskaltauduin liikkumaan huoneestani aamupalalle. Enni oli onneksi esitykseni aikaan ollut suihkussa, joten hän ei ollut kuullut mitään ääniä käytävästä. Päätin olla kertomatta naiselle siitä, sillä Enni oli edellispäivänä pyllähtänyt rappusissa komeasti pepulleen ja en halunnut mitenkään pilata iloani naisen kiusaamisesta, ainakaan vielä. "Ihana ilma!", huudahdin nähdessäni auringon pilkahtelevan puiden takaa saaden järven kimaltelemaan. Tuijotimme hetken aikaa pihamaata, kunnes jatkoimme ruokasaliin, jossa pahaksi onnekseni Marc vielä ruokaili lukien samalla The Financial Timesia kulmat kurtussa. "Huomenta", Enni tervehti miestä ja Marc hymyili asiallisesti. "Hyvää huomenta! Kas Sini, onko polvesi kovinkin kipeä?", Marc käänsi katseensa minuun. Hitsi, ei olisi kannattanut sanoa, että matto hiersi polveni rikki aamuisella. "Ei, ei yhtään!", kiirehdin sanomaan ja istuuduin pöytään keräillen ruokaa kiireenvilkkaan lautaselleni. "Hyvä, sillä ajattelin, että tänään olisi hyvää aikaa pitää teille poolotunti kun Leo palaa koulusta", Marc jatkoi ja siemaisi teekupistaan. "Tietenkin, jos polvesi vain kestää", mies jatkoi ja vilkaisi minuun hieman virnistäen. "Tottakai kestää!", hymähdin. "Se on sitäpaitsi vain pintanaarmu." Enni katsahti polveeni kysyvästi, mutta elehdin kertovani myöhemmin sen tarinan. Tyhmä Marc, nyt Enni saisi vihdoin aiheen kostaa kuittailuni takaisin. "Poolotunti kuulostaa kyllä todella hienolle", Enni sanoi Marcille. "Kannattaa vain ottaa rutkasti kärsivällisyyttä mukaan, sillä minä en ainakaan tiedä yhtään mitään koko pelistä", mainitsin ja Enni nyökkäili vieressä. Miesparat.

Kuten olin arvellutkin, Enni nauroi katketakseen kuullessaan aamuni toilailut. Hän jaksoi myös muistuttaa siitä, että 2000-luvulla ei ole fiksua polvistua vaikutusvaltaisten ihmisten edessä, vaikka kuinka haluaisi.  "Tiedätkö sä mitään poolosta?", kysyin Enniltä vaihtaakseni aihetta samalla, kun pengoin kaapista ratsastusvaatteitani. "Joo, siinä on poneja, keppi ja pallo. Entä sä?", Enni vastasi. "Tiedän suurinpiirtein saman verran", totesin ja yritin kaivella mieleni perukoilta jotain muistikuvia pelin säännöistä. Lopulta myönsin itselleni, että en koskaan ollut perehtynyt hevospooloon yhtään pintaraapaisua syvemmälle. Ehkä Marc ja Leo kuitenkin osaisivat opettaa meitä tarpeeksi hyvin pooloilun maailmaan. Vihdoin löysin etsimäni beigeruudulliset ratsastushousut, jotka vaihdoin heti jalkaani. Huomasin samalla, että polveni oli muuttunut sinertäväksi, mutta en antanut mokoman mustelman häiritä päivääni.

Olimme sopineet tapaavamme talleilla kahdeltatoista. Hyvissä ajoin lähdimme Ennin kanssa kohti talleja, jossa oli siihen aikaan päivästä jo aikamoinen kuhina. Suurin osa hevosista tarhaili, mutta osaa laitettiin kuntoon tallin edustajalla treeniä varten. En vielä tunnistanut montaa hevosta, mutta huomasin pitkän ja sorjan vaaleahiuksisen naisen varustavan juuri nuorta englantilaista täysiveriruunaa, jonka nimeksi muistin Baron. Nainen nyökkäsi meille vähäeleisesti ja katosi varustehuoneen puolelle hakemaan jotain. "Siellähän te olette", kuului Leon ääni tallin takaa. "Harry on varustanut meille valmiiksi ponit, tulkaahan", mies viittoi meitä luokseen.

Tallin takana puomissa seisoi kiinni neljä poolohevosta täydessä tällingissä. Jokainen hevonen oli varustettu niin monella remmillä, että minulta meni hetki tunnistaa ne kaikki. "Enni, tässä on Mainways Douglas eli Dougie", Leo osoitti punaruunikkoa lihaksikasta quarter-tyyppistä ruunaa, joka seisoi silmät puoliummessa lepuuttaen toista takajalkaansa. "Se on 10-vuotias konkari, jonka kanssa ei pitäisi tulla mitään ongelmia." Enni siirtyi Dougien viereen ja rapsutti ruunaa korvan takaa, joka höristi korviaan ja hamuili naisen kättä. Dougie vaikutti juuri sopivalta ratsulta Ennille, sillä nainen piti rauhallisista ja varmoista hevosista. Kauhulla odotin, mitä mieltä Enni olisi poolourheilusta, sillä vauhtia ja vaaratilanteita totisesti siinä riittäisi. "Sinin ratsuna taas toimii tämä Chase eli Chasing Stars", Marc sanoi punarautiaan rotevan läsipäisen ruunan luota. Chase seisoskeli korvat hörössä kuikuillen muita poneja uteliaana. "Hei poni", tervehdin sitä ja annoin ruunan haistella kättäni. Olipas se suloisen oloinen! "Minä ratsastan tänään Pantherilla", Leo sanoi taputtaen rautiaan kauniin tamman kaulaa. Marc irrotti taas parhaillaan toista punarautiasta pienikokoista läsipäätä puomista. "Noble Punch toimii uljaana ratsunani", Marc ilmoitti ja hyssytteli paikallaan steppaavaa ruunaa, joka ei näyttänyt pysyvän pöksyissään. "Noble on vähän säpäkkä", Marc selitti ja hyppäsi nopeasti ruunan selkään saaden sen rauhoittumaan hieman. "Eiköhän mekin nousta selkään", Leo ehdotti ja irroitimme kaikki ratsumme puomeista. Heilautin itseni Chasen selkään ja ohjasin sen Marcin perään kohti poolokenttää.

Ensimmäinen puoli tuntia meni siinä, kun Marc ja Leo selittivät meille juurta jaksain poolon sääntöjä. Tavallaan peli oli yksinkertainen, mutta en vain saanut järkeeni miten joku voi osua siihen minimaaliseen palloon säälittävällä kepukalla niin kovassa vauhdissa. Marc ja Leo näyttivät lyöntejä ja pelitilanteita, kun me kalpeina istuimme Ennin kanssa omien ratsujemme selässä katsellen vauhdikasta menoa. Seuraava harjoitus oli harjoitella kuljettamaan palloa ja syöttämään toisille. Olin niinkin lahjakas kyseisessä harjoituksessa, että syötin pallon mm. järveen sekä piikkipensaaseen, kunnes sain sen vihdoin osumaan Marcille (vaikkakin yritin sihdata melkein toisella puolen kenttää olevalle Ennille). Ei sillä, että Ennillä olisi kovin paljoa paremmin mennyt. Syöttely ja pallon kuljettaminen sujui Enniltä suhteellisen hyvin, mutta kun aloitimme pelaamaan kaksi vastaan kaksi Enni teki täydellisen maalilyönnin, vaikka se osuikin valitettavasti meidän omaan maaliimme. Muuten asia olisi painettu villaisella, mutta Enni kannusti Dougien hurjaan laukkaan ympäri kenttää ja tuuletti samalla villisti maalilaukaisuaan. Lienee sanomattakin selvää, että otimme Leolta ja Marcilta lahjakkaasti selkäämme, mutta mielestäni pärjäsimme kuitenkin aika hyvin! Marc väitti, että antoi minun tehdä maalin tasoituksen vuoksi, mutta olen aika varma, että mies ei vain osannut odottaa yllätysiskuani ja onnistuinkin varastamaan pallon salakavalasti. Se, että osuin maalitolppien väliin oli silkkaa sattumaa, mutta sitä ei parane kertoa Marcille...

Laitoimme itse ratsumme pois, vaikka Harry tarjoutuikin hoitamaan ne takaisin tarhaan. Chase oli edelleen hyvällä tuulella ja syötin sille porkkanoita taskustani. Marcilla oli kiire kokoukseen, joten hän luovutti Noblen tallimestarin hellään huomaan ja toivotti meille hyvät päivänjatkot sekä muistutti illallisesta. Minua harmitti, että Marcilla oli niin usein kiire joka paikkaan, sillä olisin kernaasti viettänyt enemmän aikaa komean kartanonomistajan seurassa. Leo sen sijaan jäi seuraksemme pesemään ratsujamme hiestä. "Ensi sunnuntaina on poolopeli Brackhamin areenalla", Leo mainitsi. "Meidän joukkue pelaa Charnleyn joukkuetta vastaan." Enni vilkaisi Leoon innostuneena. "Vau, siistiä! Meidän on pakko tulla katsomaan", nainen huudahti minun nyökkäillessä tomerasti vieressä. "Minä hankin teille liput aitioon", Leo lupasi napsauttaen Pantherin riimuun narun kiinni. "Näette, miten pooloa ihan oikeasti pelataan."

Saatuamme hevoset tarhaan, Enni lähti sisälle hakemaan piirustustarvikkeitaan, sillä hevoset kuulemma inspiroivat taiteilijaa ikuistamaan ne paperille. Minä jäin hengailemaan talliin, kun taas Leo lähti kartanolle "valmistautumaan pilatekseen ja viulutuntiin". Oikeasti Leo oli menossa elokuviin kaveriporukkansa kanssa, sillä olin kuullut miehen puhuvan siitä puhelimeen. Nojasin yhden tarhan aitaan ja katselin siellä tarhailevia shirekaveruksia. "Bonnie" ja "Paddy" olivat molemmat kimoja ja valtavia järkäleitä, jotka näyttivät nauttivan maailman rauhallisesta menosta, vaikka viereisessä tarhassa ruunikonkirjava pooloponitamma Mousey veti pukkilaukkaa vinkuen samalla kuin pistetty sika. Harry käveli useampaankin otteeseen ohitseni mutisten samalla "tiellä olevista turisteista", joten päätin siirtyä hyvän kirjan pariin parvekkeelle, johon aurinko paistoi suoraan lämmittäen kuin kesäpäivänä.