Heräsin, kun jokin pieni ja karvainen tunkeutui peittoni alle ja tunki kylmän ja märän kirsunsa pohkeeseeni. Potkaisin vahingossa tätä karvamöllykkää, joka rupesi murisemaan ja tarttui naskalinterävillä hampaillaan minua varpaista. Havahduin unestani kokonaan ja heitin peittoni lattialle löytäen Lorrainen yorkshirenterrierinarttu Biancan järsimästä varpaitani kuin parastakin soppaluuta. "Bianca!", toruin ja osoitin lattiaa, mutta pikkukoira vain tuijotti minua välinpitämättömästi. Samassa käytävästä kuului Lorrainen kimeä ääni, joka huhuili koiraa nimeltä. Bianca jätti jalkani rauhaan ja tuijotti korvat pystyssä ovelle. Tajusin samalla hetkellä, kun Bianca nousi seisomaan, että Lorraine saisi hepulin, jos löytäisi Biancan huoneestani. Luulisi vielä, että olin kidnapannut mokoman karvapallon itselleni! Nappasin Biancan syliini ja tungin sen kiireessä kylpyhuoneeseen lukitun oven taakse. Kerkesin juuri peittoni alle, kun Mathilda koputti oveen ja kurkkasi sisään. "Suo anteeksi, että herätin, mutta et sattumoisin ole nähnyt Lorrainen pientä yorkshirenterrieriä?", Mathilda kysyi, kun nostin "unenpöpperössä" pääni tyynystä. Kummastelin hetken Mathildan kanssa kadonnutta koiraa, kunnes nainen lähti etsimään sitä keittiön suunnalta. Nousin sängystä ja hiivin ovelle kurkaten käytävään. Ketään ei näkynyt, joten juoksin kylpyhuoneeseen ja kaappasin Biancan syliini. Juoksin pikavauhtia käytävän toiseen päähän ja kurkkasin seuraavaan käytävään. Hyvä, ketään ei näkynyt. Kiikutin koiraneidin kirjastohuoneen pehmeälle sohvalle ja vannotin sitä pysymään paikallaan. Hiivin kirjastosta pois ja säntäsin juoksuun, ettei Bianca kerkeisi enää kannoilleni. Lopulta oveni häämötti edessä, mutta pahaksi onneksi kompastuin jalkoihini ja lensin kunnon ilmalennon räminän ja kiroilun säestämänä keskelle käytävää. Bianca oli jo ehtinyt perääni ja pomppi ympärilläni räksyttäen kuin viimeistä päivää, sen mielestä olin keksinyt juuri hauskan leikin. En ehtinyt edes koittaa nousta seisomaan, kun huomasin tuijottavani edessäni seisovan Marcin kenkiin. "Hmm", Marc mutisi nähdessään minut laakereillani keskellä käytävää. "Taisit löytää Biancan."

Kun vihdoin olin päässyt yli siitä häpeästä, että Marc oli löytänyt minut Garfield-pyjamassa haistelemasta käytävän lattiamattoa, uskaltauduin liikkumaan huoneestani aamupalalle. Enni oli onneksi esitykseni aikaan ollut suihkussa, joten hän ei ollut kuullut mitään ääniä käytävästä. Päätin olla kertomatta naiselle siitä, sillä Enni oli edellispäivänä pyllähtänyt rappusissa komeasti pepulleen ja en halunnut mitenkään pilata iloani naisen kiusaamisesta, ainakaan vielä. "Ihana ilma!", huudahdin nähdessäni auringon pilkahtelevan puiden takaa saaden järven kimaltelemaan. Tuijotimme hetken aikaa pihamaata, kunnes jatkoimme ruokasaliin, jossa pahaksi onnekseni Marc vielä ruokaili lukien samalla The Financial Timesia kulmat kurtussa. "Huomenta", Enni tervehti miestä ja Marc hymyili asiallisesti. "Hyvää huomenta! Kas Sini, onko polvesi kovinkin kipeä?", Marc käänsi katseensa minuun. Hitsi, ei olisi kannattanut sanoa, että matto hiersi polveni rikki aamuisella. "Ei, ei yhtään!", kiirehdin sanomaan ja istuuduin pöytään keräillen ruokaa kiireenvilkkaan lautaselleni. "Hyvä, sillä ajattelin, että tänään olisi hyvää aikaa pitää teille poolotunti kun Leo palaa koulusta", Marc jatkoi ja siemaisi teekupistaan. "Tietenkin, jos polvesi vain kestää", mies jatkoi ja vilkaisi minuun hieman virnistäen. "Tottakai kestää!", hymähdin. "Se on sitäpaitsi vain pintanaarmu." Enni katsahti polveeni kysyvästi, mutta elehdin kertovani myöhemmin sen tarinan. Tyhmä Marc, nyt Enni saisi vihdoin aiheen kostaa kuittailuni takaisin. "Poolotunti kuulostaa kyllä todella hienolle", Enni sanoi Marcille. "Kannattaa vain ottaa rutkasti kärsivällisyyttä mukaan, sillä minä en ainakaan tiedä yhtään mitään koko pelistä", mainitsin ja Enni nyökkäili vieressä. Miesparat.

Kuten olin arvellutkin, Enni nauroi katketakseen kuullessaan aamuni toilailut. Hän jaksoi myös muistuttaa siitä, että 2000-luvulla ei ole fiksua polvistua vaikutusvaltaisten ihmisten edessä, vaikka kuinka haluaisi.  "Tiedätkö sä mitään poolosta?", kysyin Enniltä vaihtaakseni aihetta samalla, kun pengoin kaapista ratsastusvaatteitani. "Joo, siinä on poneja, keppi ja pallo. Entä sä?", Enni vastasi. "Tiedän suurinpiirtein saman verran", totesin ja yritin kaivella mieleni perukoilta jotain muistikuvia pelin säännöistä. Lopulta myönsin itselleni, että en koskaan ollut perehtynyt hevospooloon yhtään pintaraapaisua syvemmälle. Ehkä Marc ja Leo kuitenkin osaisivat opettaa meitä tarpeeksi hyvin pooloilun maailmaan. Vihdoin löysin etsimäni beigeruudulliset ratsastushousut, jotka vaihdoin heti jalkaani. Huomasin samalla, että polveni oli muuttunut sinertäväksi, mutta en antanut mokoman mustelman häiritä päivääni.

Olimme sopineet tapaavamme talleilla kahdeltatoista. Hyvissä ajoin lähdimme Ennin kanssa kohti talleja, jossa oli siihen aikaan päivästä jo aikamoinen kuhina. Suurin osa hevosista tarhaili, mutta osaa laitettiin kuntoon tallin edustajalla treeniä varten. En vielä tunnistanut montaa hevosta, mutta huomasin pitkän ja sorjan vaaleahiuksisen naisen varustavan juuri nuorta englantilaista täysiveriruunaa, jonka nimeksi muistin Baron. Nainen nyökkäsi meille vähäeleisesti ja katosi varustehuoneen puolelle hakemaan jotain. "Siellähän te olette", kuului Leon ääni tallin takaa. "Harry on varustanut meille valmiiksi ponit, tulkaahan", mies viittoi meitä luokseen.

Tallin takana puomissa seisoi kiinni neljä poolohevosta täydessä tällingissä. Jokainen hevonen oli varustettu niin monella remmillä, että minulta meni hetki tunnistaa ne kaikki. "Enni, tässä on Mainways Douglas eli Dougie", Leo osoitti punaruunikkoa lihaksikasta quarter-tyyppistä ruunaa, joka seisoi silmät puoliummessa lepuuttaen toista takajalkaansa. "Se on 10-vuotias konkari, jonka kanssa ei pitäisi tulla mitään ongelmia." Enni siirtyi Dougien viereen ja rapsutti ruunaa korvan takaa, joka höristi korviaan ja hamuili naisen kättä. Dougie vaikutti juuri sopivalta ratsulta Ennille, sillä nainen piti rauhallisista ja varmoista hevosista. Kauhulla odotin, mitä mieltä Enni olisi poolourheilusta, sillä vauhtia ja vaaratilanteita totisesti siinä riittäisi. "Sinin ratsuna taas toimii tämä Chase eli Chasing Stars", Marc sanoi punarautiaan rotevan läsipäisen ruunan luota. Chase seisoskeli korvat hörössä kuikuillen muita poneja uteliaana. "Hei poni", tervehdin sitä ja annoin ruunan haistella kättäni. Olipas se suloisen oloinen! "Minä ratsastan tänään Pantherilla", Leo sanoi taputtaen rautiaan kauniin tamman kaulaa. Marc irrotti taas parhaillaan toista punarautiasta pienikokoista läsipäätä puomista. "Noble Punch toimii uljaana ratsunani", Marc ilmoitti ja hyssytteli paikallaan steppaavaa ruunaa, joka ei näyttänyt pysyvän pöksyissään. "Noble on vähän säpäkkä", Marc selitti ja hyppäsi nopeasti ruunan selkään saaden sen rauhoittumaan hieman. "Eiköhän mekin nousta selkään", Leo ehdotti ja irroitimme kaikki ratsumme puomeista. Heilautin itseni Chasen selkään ja ohjasin sen Marcin perään kohti poolokenttää.

Ensimmäinen puoli tuntia meni siinä, kun Marc ja Leo selittivät meille juurta jaksain poolon sääntöjä. Tavallaan peli oli yksinkertainen, mutta en vain saanut järkeeni miten joku voi osua siihen minimaaliseen palloon säälittävällä kepukalla niin kovassa vauhdissa. Marc ja Leo näyttivät lyöntejä ja pelitilanteita, kun me kalpeina istuimme Ennin kanssa omien ratsujemme selässä katsellen vauhdikasta menoa. Seuraava harjoitus oli harjoitella kuljettamaan palloa ja syöttämään toisille. Olin niinkin lahjakas kyseisessä harjoituksessa, että syötin pallon mm. järveen sekä piikkipensaaseen, kunnes sain sen vihdoin osumaan Marcille (vaikkakin yritin sihdata melkein toisella puolen kenttää olevalle Ennille). Ei sillä, että Ennillä olisi kovin paljoa paremmin mennyt. Syöttely ja pallon kuljettaminen sujui Enniltä suhteellisen hyvin, mutta kun aloitimme pelaamaan kaksi vastaan kaksi Enni teki täydellisen maalilyönnin, vaikka se osuikin valitettavasti meidän omaan maaliimme. Muuten asia olisi painettu villaisella, mutta Enni kannusti Dougien hurjaan laukkaan ympäri kenttää ja tuuletti samalla villisti maalilaukaisuaan. Lienee sanomattakin selvää, että otimme Leolta ja Marcilta lahjakkaasti selkäämme, mutta mielestäni pärjäsimme kuitenkin aika hyvin! Marc väitti, että antoi minun tehdä maalin tasoituksen vuoksi, mutta olen aika varma, että mies ei vain osannut odottaa yllätysiskuani ja onnistuinkin varastamaan pallon salakavalasti. Se, että osuin maalitolppien väliin oli silkkaa sattumaa, mutta sitä ei parane kertoa Marcille...

Laitoimme itse ratsumme pois, vaikka Harry tarjoutuikin hoitamaan ne takaisin tarhaan. Chase oli edelleen hyvällä tuulella ja syötin sille porkkanoita taskustani. Marcilla oli kiire kokoukseen, joten hän luovutti Noblen tallimestarin hellään huomaan ja toivotti meille hyvät päivänjatkot sekä muistutti illallisesta. Minua harmitti, että Marcilla oli niin usein kiire joka paikkaan, sillä olisin kernaasti viettänyt enemmän aikaa komean kartanonomistajan seurassa. Leo sen sijaan jäi seuraksemme pesemään ratsujamme hiestä. "Ensi sunnuntaina on poolopeli Brackhamin areenalla", Leo mainitsi. "Meidän joukkue pelaa Charnleyn joukkuetta vastaan." Enni vilkaisi Leoon innostuneena. "Vau, siistiä! Meidän on pakko tulla katsomaan", nainen huudahti minun nyökkäillessä tomerasti vieressä. "Minä hankin teille liput aitioon", Leo lupasi napsauttaen Pantherin riimuun narun kiinni. "Näette, miten pooloa ihan oikeasti pelataan."

Saatuamme hevoset tarhaan, Enni lähti sisälle hakemaan piirustustarvikkeitaan, sillä hevoset kuulemma inspiroivat taiteilijaa ikuistamaan ne paperille. Minä jäin hengailemaan talliin, kun taas Leo lähti kartanolle "valmistautumaan pilatekseen ja viulutuntiin". Oikeasti Leo oli menossa elokuviin kaveriporukkansa kanssa, sillä olin kuullut miehen puhuvan siitä puhelimeen. Nojasin yhden tarhan aitaan ja katselin siellä tarhailevia shirekaveruksia. "Bonnie" ja "Paddy" olivat molemmat kimoja ja valtavia järkäleitä, jotka näyttivät nauttivan maailman rauhallisesta menosta, vaikka viereisessä tarhassa ruunikonkirjava pooloponitamma Mousey veti pukkilaukkaa vinkuen samalla kuin pistetty sika. Harry käveli useampaankin otteeseen ohitseni mutisten samalla "tiellä olevista turisteista", joten päätin siirtyä hyvän kirjan pariin parvekkeelle, johon aurinko paistoi suoraan lämmittäen kuin kesäpäivänä.

Bletchey Palacen hevoskaarti huhtikuu 2011
(ei sisällä yksityishevosia eikä ponitallin asukkaita)

Pooloponit

* ori GIZMO aka Gizmo
punarautias, s. 2004 (AR), 147cm
i. Highwayman, e. Witch

* ori SIR LANCELOT aka Lancelot
punaruunikko, s. 2006 (GB), 150cm
i. Still Awesome, e. Catch Me

* ruuna CHASING STARS aka Chase
punarautias, s. 2000 (USA), 152cm
i. Chasing Balls, e. Josephine

* ruuna MAINWAYS DOUGLAS aka Dougie
punaruunikko, s. 2001 (GB), 151cm
i. Mainways Captain, e. Shallie

* ruuna NOBLE PUNCH aka Noble
rautias, s. 2002 (USA), 146cm
i. Noble Joe, e. Daisy Delight

* tamma BAMBINO aka Bambie
ruunikko, s. 2003 (AUS), 149cm
i. Ghostbuster, e. Drop Dead Diva

* tamma PRETTY PANTHER aka Panther
rautias, s. 2002 (AR), 155cm
i. Tigertail, e. Girlicious

* tamma ROSEHALL'S CELTIC SUN aka Sunny
rautiaankimo, s. 2000 (USA), 156cm
i. Mainways Ghetto, e. Vanity Way

* tamma MOUSEY aka Mouse
ruunikonkirjava, s. 2005 (GB), 149cm
i. Limit Speed, e. Touché

Englantilaiset täysiveriset

* ori BLACK WALTZ xx aka Walter
musta, s. 2003 (GB), 162cm
i. Black Devil xx, e. Queen of Hearts xx

* ori PYROMAN xx aka Pyro
tummanruunikko, s. 1997 (USA), 165cm
G2 11: 4-3-1-1, $639 800
i. Tudore xx, e. Empire Sun xx

* ruuna GIANT xx aka Giant
ruunikonkimo, s. 1998 (GB), 160cm
i. Greyhound xx, e. Nelle Nightingale xx

* ruuna RED BARON xx aka Baron
punarautias, s. 2008 (GB), 168cm
i. Red Label xx, e. Mistress xx

* tamma GRANDE DAME xx aka Dame
ruunikko, s. 1998 (GB), 166cm
i. Signal Fire xx, e. Ratatouille xx

* tamma LOVE PERHAPS xx aka Perry
punarautias, s. 1993 (IRE), 161cm
i. Stuntman xx, e. Sooner Sooner xx

* tamma SILVER LINING xx aka Silver
rautiaankimo, s. 2001 (IRE), 167cm
i. Norman, e. White Shadow xx

Friisiläiset

* ori TEMKE V. RIJM aka Temke
musta, s. 1998 (NLD), 170cm
i. Quinto v.d. Pantoffel, e. Noëlla JV

* tamma DRACINA VV aka Dracina
musta, s. 2001 (NLD), 162cm
i. Ingela v.d. Vekkerholm, e. Haike VV

* tamma GINGER V.D. NOETT aka Ginger
musta, s. 1994 (NLD), 165cm
i. Zappa Loo, e. Yannemieke

* tamma BETJE K. aka Betje
musta, s. 2000 (NLD), 168cm
i. Koert v. Braam, e. Heleentje K.

Muut rodut

* ruuna FOGFIELD ECHO JAY aka Jay
nf, ruunivoikko, s. 1995 (GB), 144cm
i. Fogfield Billionaire, e. Esmeralda DR

* ruuna PADDOCK aka Paddy
shire, rautiaankimo, s. 1997 (GB), 175cm
i. Big Ben, e. Seren

* tamma BONNIE aka Bonnie
shire, rautiaankimo, s. 1999 (GB), 172cm
i. Admiral R, e. Lotus

"En pysy enää housuissani!", hihitin mustan mersun takapenkillä ja kuikuilin auton ikkunoista pihalle, jossa ohitse vilisi englantilainen nummimaisema. Enni tuijotti myöskin ikkunasta pihalle, eikä noteeranut hysteriaani mitenkään. Ehkä nainen oli jo tottunut viimeisten tuntien aikana tauottomaan papatukseeni. Mutta minkäs minä sille voin, tuntui kuin housuni olisivat olleet täynnä muurahaisia. Veikkaan, että vieressäni istuva pitkähiuksinen nainen oli vähintään yhtä jännittynyt, sillä olimme suunnitelleet tätä matkaa yli vuoden! Enni ja minä pääsimme lukemaan Englannin historiaa yliopistoon ja meille tarjoutui uskomaton tilaisuus, kun itse Bletchey Palacen kartanonherra lupasi majoittaa meidät tukeakseen samalla historianopiskeluitamme. Tällä hetkellä olimme matkalla lentokentältä Bletcheyn kartanolle, kuskinamme hovimestari James Remington. Miehen esitellessä lentokentän parkkipaikalla itsensä ja mustan ajokkinsa, en voinut pidätellä naurua. Tämähän on kuin suoraan elokuvista!

"Toivottavasti siellä on paljon hyvännäköisiä aatelisia", huokaisin ja Enni nyökkäsi innokkaasti. "Ja kaikkia huippuratsastajia ja tallimestareita ja...", hän unelmoi. "Ehkä Prinssi Harry tulee aina iltapäivisin pelaamaan pooloa kartanolle", jatkoin haaveilua. Huomasin Jamesin vilkaisevan taustapeilistä hieman huvittuneena, joten päätin jättää puheenaiheen myöhemmäksi. Olin kuullut, että kartanon omistaja Marcelon de Burgh on varsin nuori, sillä kartanonpitäjistä oli ollut suvussa pulaa viime aikoina. Voin vakuuttaa, että jos Marcelon de Burgh vastaa yhtään kuvitelmiani, niin mitään ongelmaa suvun jatkumisen kannalta ei tule tulevaisuudessa olemaan jos se on minusta kiinni... "Neidit, saavumme kohta perille", James sanoi etupenkiltä ja käänsi auton leveälle soratielle. Jännityin penkilläni ja aloin kuikuilla ikkunoista entistä enemmän pihalle. Tien molemmin puolin kasvoi suuria tammia ja edessä näkyi massiivinen musta rautaportti. Ajoimme portin luokse ja James avasi ikkunan huikaten jotain porttipuhelimeen. Portti aukesi ja auto liukui hitaasti sisään kartanon maille. "Okei", aloitin ja yritin pitää ääneni asiallisena. "Tää ei voi olla totta!", ääneni nousi pari oktaavia ja pompin penkilläni minkä turvavöiltä pystyin. Enni oli nenä lytistyneenä auton ikkunaan ja tuijotti silmät suurina eteemme avautuvaa näkyä. "Kiva talo", hän huokaisi. Kiva talo, niinpä... Pihan keskellä sijaitseva suihkulähde oli varmasti isompi kuin koko yksiöni Suomessa. Kartano taas vastasi enemmänkin kuvitelmaani valtavista kuninkaanlinnoista. James oli kyllä kertonut, että Bletchey Palace oli yksi maan suurimmista kartanoista, mutta että näin iso?

James ajoi auton kartanon eteen ja purkauduimme autosta ulos. Kartano näytti vielä vaikuttavammalta läheltä katsottuna, sen edessä tuntui olevan pikkuriikkisen koppakuoriaisen kokoinen. "Voitko kuvitella, että me asutaan täällä?", Enni vilkaisi minuun. "En", vastasin totuudenmukaisesti ja yritin tarttua omiin laukkuihini auttaakseni Jamesia. "Minä hoidan laukut huoneeseenne, neiti!", James vastasi ja hätisti minut pois. Samassa kartanon sisäpihalta kiirehti pyöreä punaposkinen nainen, joka syöksyi heti syleilemään kumpaakin meistä. "Tervetuloa, tervetuloa!", nainen hössötti. "Minä olen Mathilda Shelley ja pidän huolta siitä, että viihdytte luonamme", hän esittäytyi. "Mukava tavata, Lady Shelley", hymyilin naiselle. "Oi, sanokaa vain Mathilda!", hän huudahti ja viittoi meitä seuraamaan itseään sisäpihalle. Jo etupiha sai minut sanattomaksi, joten lienee tarpeetonta mainita, että sekä Enni että minä olimme lähellä pyörtyä, kun kartanon takana oleva maisema paljastui meille. Kartanon tilukset olivat sitäpaitsi niin laajat, että minulla varmaan menisi ensimmäinen viikko pelkästään kartanon maiden ympäri kävelemiseen. "Voi, kyllä te neidit totutte tuohon maisemaan", Mathilda naurahti nähdessään ilmeemme. En ollut ikinä elämässäni astunut jalallanikaan näin hienoon paikkaan, ja nyt pitäisi muka yrittää asua täällä! "Tulkaahan, Mr. de Burgh odottaa teitä sisällä."

Astuimme kartanon pääovista suoraan isoon aulaan, josta lähti massiiviset portaat ylemmäs. Aula oli täynnä maalauksia ja lattia oli vaaleaa marmoria. Valtava kristallikruunu roikkui päämme päällä valaisten seinälamppujen kanssa aulaa, johon tulvi myös luonnonvaloa katonrajassa sijaitsevista valtavista ikkunoista. Mathilda suuntasi rappusiin, jonne seurasimme naista. "Olen kattanut teille teepöydän siniseen salonkiin", Mathilda kertoi ja jatkoi rappusten päässä käytävää vasemmalle. Olin varma, että eksyisin vielä miljoona kertaa rakennuksessa, ennen kuin oppisin reitin ulos. Pitää muistaa aamuisin herätä kahta tuntia aikaisemmin ennen kouluun lähtöä, sillä vaeltaminen vessaan, aamiaispöytään ja ulos kestää varmasti vähintään yhtä kauan kuin entinen työmatkani Suomessa. Käytävän päästä lähtivät toiset portaat ylös, sekä toinen käytävä myöskin kahteen suuntaan. Lähdimme vasemmalle ja Mathilda työnsi ensimmäiset valkoiset pariovet auki. "Saanen esitellä, Mr. de Burgh ja suomalaiset vaihto-oppilaamme!", Mathilda hihkaisi, kun astuimme huoneeseen sisään. Vanhalla sohvalla istui siististi pukeutunut tummanpuhuva mies, joka nousi seisomaan ja nyökkäsi meille ystävällisesti hymyillen. Minun oli pakko nipistää itseäni, sillä vaikka olin kuvitellut komean kartanonherran, en voinut kuvitella, että mies olisi jopa kuvitelmiani paremman näköinen! "Tervetuloa matalaan majaani", hän sanoi virnistäen. "Nimeni on Marcelon de Burgh, mutta voitte huoletta kutsua minua Marciksi." Niiasimme Ennin kanssa syvään ja kiittelimme kovasti. Marc puskahti nauruun nähdessään niiauksemme ja Mathildakin hymyili suupielestään. "Kiitän kunniasta, mutta 2000-luvulla teidän ei ole pakko niiata minulle - paitsi, jos välttämättä tahdotte", Marc pidätteli nauruaan ja osoitti sohvia ja tuoleja. "Istukaa toki."

Tuntia myöhemmin istuin oman huoneeni sängyllä ja tuijotin huonetta haltioutuneena. Tiedättekö ne prinsessahuoneet, joita on vanhat elokuvat pullollaan? Uusi huoneeni oli juuri sellainen. Keskellä huonetta oli iso massiivinen tummasta puusta veistetty sänky, joka oli niin pehmeä, että voisin vaipua ikuisiksi ajoiksi sen syövereihin (vaikka Marcelon de Burghin kanssa). Minulla oli oma peilipöytä, kirjoituspöytä, iso pehmeä nojatuoli, vaatehuone, valtava kylpyhuone sekä yhteinen parveke Ennin kanssa, joka asusteli viereisessä samanlaisessa huoneessa. Olin jotenkin kuvitellut asuvani perunakellarissa tai muussa vastaavassa, sillä en todellakaan osannut kuvitella tavallista suomalaista tyttöä asuttamaan tälläistä huonetta tai kartanoa ylipäätänsä! Siivooja (kyllä, meillä oli kartanossa ihan oikea siivooja!) varmasti järkyttyy nähdessään huoneeni parin päivän asumisen jälkeen, sillä minulla on taipumusta saada tavarani räjähtämään kuin ydinpommi... Säälin jo valmiiksi naisrukkaa, joten lupasin itselleni yrittää pitää järjestystä yllä. Nousin sängyltä ja katsoin matkalaukkurypästä, jonka James oli ystävällisesti raahannut huoneeseeni. Päätin purkaa ne myöhemmin ja avasin pariovet, jotka johtivat parvekkeelle. Kaivoin heti kamerani esille ja näpsin alla näkyvästä laaksosta niin paljon kuvia, kuin muistikortilleni mahtui. Sen jälkeen poistin puolet niistä, sillä ne olivat suhteellisen samanlaisia kaikki... Toinen ovi kolahti ja Enni käveli viereeni parvekkeelle. "Tääeioletodellista!!!", kiljuin, hihitin ja pompin parvekkeella nauraen samalla hysteerisesti. Enni liittyi poukkoiluuni ja hetken aikaa purkauduttuamme jäimme nojaamaan parvekkeen kaiteeseen. "Mennäänkö tutkimaan kartanoa?", kysyin ja kohotin toista kulmaani. Ennin vastaus tuli kuin tykinsuusta. "Ehdottomasti!"

Mathilda oli kyllä näyttänyt meille selvästi kulkureitit ja esitellyt melkein koko kartanon läpikotaisin, mutta suurenmoisen suuntavaistomme ansiosta olimme alle viidessä minuutissa täydellisen hukassa. "Minusta ruokasali oli vasemmalla", mainitsin ja kurkkasin kulman taakse. "Ei, olen aivan varma, että se on oikealla", Enni sanoi ja käännyin oikealle. "Miksi hitossa näiden täytyy kaikkien näyttää samalta", parahdin levittäen käsiäni. "Miksei täällä voi olla sellaista karttataulua, missä lukee selkeästi 'Olet Tässä'", Enni pohti. Olin täysin samaa mieltä, että sellainen tarvitaan ja mietin, pitäisikö Mathildalle ehdottaa sellaisen laatimista pariksi ensimmäiseksi viikoksi. "Onko teillä jokin hukassa, neidit?", takaamme kuului vieras miesääni. Käännähdimme ympäri ja katsoimme ratsastushousuihin pukeutunutta tummaa nuorta miestä, joka kantoi toisessa kädessä ratsastuskypärää. "Oh, te olette varmaan vaihto-oppilaamme!", mies hihkaisi ja kätteli meitä molempia. "Olen Léon de Burgh, Marcin veli. Kaikki kutsuvat minua Leoksi." Tuijotimme molemmat epäuskoisina miestä. Montako hyvännäköistä veljeä Marcilla oli tarjottavana vielä hihassaan? Esittelimme itsemme ja selitimme eksyneemme kartanon sokkeloihin. León nauroi hyväntahtoisesti ja neuvoi meille reitin ruokasaliin. "Päivällinen on tunnin päästä, nähdään siellä", Leo huikkasi olkansa yli ja katosi käytävään. "Kukaan ei ikinä usko tätä", Enni totesi. Puristin päätäni ja lähdimme Leon neuvomaan suuntaan.

Ruokasalin valtava pöytä oli katettu kuudelle. Marc istui toisessa päässä pöytää ja Leo toisessa. Me taas istuimme Ennin kanssa välissä vierekkäin ja meitä vastapäätä istui nuorehko laiha tyttö, joka oli selkeästi jotain sukua Marcille ja Leolle. Tytön vieressä taas kyhjötti kärttyisän näköinen vanha herra, joka mulkoili meitä kulmiensa alta. Marc esitteli miehen Harry Emsworthiksi, Bletchey Palacen tallimestariksi ja nuori tyttö taas oli veikkaukseni mukaan Marcin pikkusisko Lorraine de Burgh. Tytön jaloissa makoili rusettiin puettu yorkshirenterrierinarttu, jota kuulin Lorrainen kutsuvan Biancaksi. "Joten, miltä tuntuu istua englantilaisen kartanon ruokapöydässä iglujen jälkeen?", Leo avasi keskustelun naurahtaen. Mies oli loistava murtamaan jäätä, joten hetken päästä rupattelimme kaikki keskenämme iloisesti. Ainoastaan Harry ei juurikaan ottanut osaa keskusteluun ja Lorrainellakin näytti olevan kiire johonkin. Tyttö syötti puolet ruoistaan koiralleen ja poistui heti pääruoan jälkeen pöydästä valittaen, että Mathildan jälkiruoat saivat hänen painonsa taas nousemaan. Mielestäni Lorrainelle olisi muutama lisäkilo ihan paikallaan, sillä tyttö näytti kovin hauraalta laihan vartensa kera. Viihdyimme pöydässä melkein kolme tuntia, sillä miehet kertoivat mielellään Bletchey Palacen historiasta. Marc vannotti myös, että heitä ei missään nimessä saa kohdella minään aatelisina, sillä jopa talon tämän hetkinen palvelusväki oli heille enemmän perhettä kuin palvelijoita. Jäin pari kertaa kiinni miehen tuijottamisesta, sillä en vain voinut pitää katsettani erossa Marcin komeista kasvoista ja tummista silmistä. Huomasin Ennillä oleman hieman samoja vaikeuksia Leon kanssa. Luojan kiitos, herra pääherra ei kiinnostanut meitä molempia, sillä siitä olisi saattanut tulla verinen tappelu! Ei silti, veikkaan että Bletcheyn rikkaimmalla miehellä oli varmasti vientiä jos johonkin suuntaan. Suomalaisella opiskelijatytöllä tuskin olisi saumaa yhtään mihinkään niin vaikutusvaltaiseen mieheen. Sääli. Onneksi aina voi kuitenkin katsella!

Vaapuin päivällisen jäljiltä yläkertaan vatsa täynnä Mathildan herkkuja. "Onneksi täällä on näin paljon rappusia, että saa hyötyliikuntaa", mainitsin kiivetessämme omaan kerrokseemme. Huoneemme olivat samassa kerroksessa Leon ja Lorrainen kanssa, mutta Marcilla oli oma siipensä vielä yhtä kerrosta ylempänä. Siellä sijaitsi hänen oma työhuoneensa, kylpyhuoneensa sekä valtava makuuhuone valtavine ikkunoineen. En ymmärrä miten Marcille ei ollut noussut eräs ruumiinneste hattuun, sillä itse ainakin kulkisin kuin kukko tunkiolla omistaessani niin vaikuttavan huoneen. Jo pelkästään vierashuoneessa asuminen sai sisäisen ylpeilijäni valloilleen ja päätin kuvata jokaisen sentin huoneestani ja lähettää kuvat Suomessa asuville ystävilleni. Hah, ne todella kuolisivat kateudesta! Kello oli jo melkein kymmenen ja matkan uuvuttamina päätimme käydä yöpuulle. Huomenna olisi kuitenkin käytävä tutustumassa yliopistolla ja hoitamassa miljoona eri juoksevaa asiaa. Lisäksi paloin halusta päästä tutustumaan Bletchey Palacen talleihin! Kuulemani mukaan sieltä löytyi ainakin pooloponeja, joten toiveeni poolopelistä Prinssi Harryn kanssa eivät olleet ihan poisluettuja... Ja vaikka prinssi ei paikalle tulisikaan, niin poolopeli Marcin ja Leon kanssa on varmasti lähes yhtä tyydyttävää. Ensin täytyy vain opetella pelaamaan pooloa, sillä itse en ainakaan tiedä koko pelin säännöistä yhtään mitään. Enkä luonnollisesti halua nolata itseäni Marcin silmissä! Päätin vielä käydä pikaisessa suihkussa, joka kuitenkin venyi lähes tuntiin, sillä unohdin vallan kylpyhuoneeni keskellä sijaitsevan valtavan kylpyammeen. Seuraavan kymmenen minuutn ajan minkä hajuista kylpysuolaa laittaisin veteen, sillä löysin kaapista todellisen keitaan eri vaihtoehtoja. Lopulta päädyin laventeliin ja lilluin kuumassa vedessä ikuisuuden. Rentoutuneena ja tyytyväisenä puin yöpuvun päälleni ja kiipesin pehmeän sängyn keskelle, jonne nukahdin melkeinpä heti.

Welcome to England!

1800-luvun Englanti on täällä taas! Massiivinen kartanorakennus Bletchey Palace kohoaa jälleen kristallinkirkkaan järven keskeltä yhtä vaikutusvaltaisena kuin satoja vuosia sitten. Sen kylmät kiviseinät kätkevät sisälleen ikivanhoja salaisuuksia, joista kaikkien ei ole edes tarkoitus nähdä koskaan päivänvaloa. Tervetuloa vierailulle Bletchey Palaceen! Once you’re in, you’re in.

Bletcheyn historia on kaikkea muuta kuin mustavalkoinen. Alun perin Bletcheyn kartano rakennutettiin Bletcheyn herttualle Charles de Burghille sekä hänen herttuattarelleen Lady Edwina de Burghille vuonna 1698. Siitä lähtien kartano ja sen tilukset ovat kuuluneet de Burghin aatelissuvulle, jonka omistuksessa se on edelleen. Historiallinen suojeluskohde Bletchey Palace kuitenkin tuhoutui pahasti toisen maailmansodan levottomuuksissa, mutta se saatiin peruskorjattua lähes entiselleen. De Burghin suku palasi asuttamaan hiljentynyttä Bletchey Palacea, sillä kartanossa asui vain vanhaherra Edric de Burgh sekä hänen henkilökuntansa, sillä Edricin vaimo Lady Anne kuoli 60-vuotiaana sairaskohtaukseen. Pariskunnalla ei ole muita lapsia kuin 1950-luvulla syntynyt tytär Yvonne, joka löysi ranskalaisen rakkauden ja muutti Etelä-Ranskaan lakimies Christophe Lefébvren kanssa. Tästä liitosta syntyi vuonna 1984 Bletchey Palacen nykyinen haltija – Marcelon de Burgh.

Henkilöesittely

Marcelon de Burgh on tumma pitkänhuiskea mies, joka on oikea kartanoperillisen perikuva. Marc on saanut vanhemmiltaan hyvän kasvatuksen ja osaakin käyttäytyä aina tilanteen vaatimalla tavalla. Ulkonäössäkään ei ole mitään valittamista, sillä hän on aina moitteettoman tyylikäs. Marc omistaa varmasti koko Englannin pisimmän pinnan, sillä tätä miestä on hyvin vaikea saada suuttumaan mistään, mutta kun Marcelon jostain vihastuu niin siitä on leikki hyvin kaukana. Vaikka Marcista saakin hyvin asiallisen kuvan, osaa mies olla myös rentoa ja huumorintajuista seuraa. Marcin musta huumori saattaa yllättää monia, vaikkakin mies paljastaa sen vain läheisimmille tuttavilleen.

Marcin nuorempi vuonna 1989 syntynyt veli Léon de Burgh on perinyt myöskin hyvät geenit vanhemmiltaan jos ulkonäköä katsotaan. Hieman rämäpäisempi ja leikkimielisempi Leo omistaa hymyn, joka todella saa naisten polvet tutisemaan. Virnistys yhdistettynä ilkikuriseen silmien välkkeeseen tekee Leosta piristävää seuraa, vaikka mies saattaakin joskus ärsyttää ihan tahallaan. Ihme kyllä Leo ei ole tunnettu naistenmiehenä, vaikka kosijoita varmasti riittäisi. Kotikasvatus on mennyt siis perille tällekin nuorukaiselle, sillä Leon käytöksessä ei useimmissa tilanteissa ole mitään moitittavaa. Leo käyttäytyy yleensä hillitysti, mutta vilkaisu miehen silmiin kertoo, mitä Leo sillä hetkellä oikeasti ajattelee. Miehellä on myös tapana jaella kommentteja, jotka saavat vanhemman väen mulkoilemaan häntä kulmiensa alta. Leo omistaa vahvoja mielipiteitä aatelisten käytöksestä, eikä pelkää lausua niitä julki.

Perheeseen kuuluu vielä sisko Lorraine de Burgh, joka asuu vielä vanhempiensa luona Ranskassa, mutta vierailee usein Englannissa veljiensä luona. Lorraine on pitkähiuksinen laiha ja pienikokoinen vuonna 1994 syntynyt tyttö, joka on tottunut saamaan melkein kaiken minkä haluaa, onhan hän perheen iltatähti. Lorraine harrastaa ratsastusta ja hänellä onkin monta hevosta Bletcheyn tallissa. Teini-ikäinen tyttö osaa käydä lahjakkaasti kenen tahansa hermoille, mutta uskoo viimeistään, kun Marc pistää hänet ojennukseen. Lorrainella on oma pieni yorkshireterrierinarttu nimeltä Lady Bianca Benoîte des Moutiers eli Bianca.

Kartanossa asustelevat myös suomalaiset vaihto-oppilaat Sini ja Enni, jotka opiskelevat Bletcheyn yliopistossa Englannin historiaa. Marcelon halusi auttaa paikallista yliopistoa ja tarjota kahdelle opiskelijalle asuinpaikan erittäin historiallisessa kohteessa, sillä tilaa ainakin riitti yllin kyllin!

Sini on 22-vuotias (s. 1989) punaiset hiukset omaava nuori nainen, joka opiskelee pääaineena Englannin historiaa ja sivuaineena kirjallisuutta. Puhetta ja naurua riittää siellä missä Sini kulkee, mutta huonoina päivinä naista ei todentotta kannata käydä ärsyttämässä. Toisinaan naikkonen höpöttää oman suunsa ohi, mikä johtaa hienon herttuan linnan mailla jos jonkinlaisia epämukavia tilanteita. Sini on ihminen, jonka ylitse hän ei suvaitse kenenkään kävelevän. Älykkyys on naisen eniten arvostamia puolia ihmisessä ja yksinkertaiset ihmiset saavat hänet repimään hiuksia päästään. Sini on harrastanut ratsastusta koko pienen ikänsä ja hänet  tapaakin usein Bletchey Palacen tallialueelta. Nainen on myös helppo suostutella jos jonkinlaisiin tempauksiin, mistä ei aina seuraa hyvää…

Enni on myöskin 22-vuotias (s. 1989) nuori nainen, jonka tunnistaa pitkistä ja ruskeista hulmuvista hiuksista. Pääaineenaan Ennillä on myöskin Englannin historia, mutta sivuaineena hän opiskelee taidetta. Ennin löytääkin usein maalaamasta tai luonnostelemassa jotain maisemaa tai tapahtumaa poissaoleva katse kasvoillaan. Muutenkin hymyilevä Enni on huomattavasti Siniä rauhallisempi, mutta rauhallisuuden ei kannata antaa hämätä. Naiselta löytyy purevia kommentteja sekä nasevia lausahduksia tilanteeseen kuin tilanteeseen! Useimmiten Enni kuitenkin pitää kielenkantansa kurissa ja on enemmänkin hiljainen kuin puhelias, johtuen osaksi siitä, että etenkin Sinin, Marcin ja Leon keskustelut ovat toisinaan niin huvittavaa kuunneltavaa. Hevoset ovat myöskin lähellä Ennin sydäntä ja pitkät ratsastusretket Englannin maaseudulle ovatkin yksi naisen lempipuuhista.

Tallin puolelta löydät aivan taatusti valkohapsisen hieman kumarassa kulkevan vanhan herran, joka tunnetaan nimellä Harry Emsworth. Mies on ollut Bletchey Palacen tallimestarina aikojen alusta asti ja häntä ei saa tallin kokonaiskuvasta irti hiomallakaan. Harrylla on pieni mökki tilusten laitamilla, jonka takapihalla hän kasvattaa tarkoin varjeltuja kurpitsojaan. Herra Emsworth ei mielellään puhu ihmisten kanssa ja vastaakin toisten keskusteluyrityksiin yleensä vain äkäisellä murahduksella. Koko Iso-Britanniasta ei kuitenkaan varmasti löydy toista yhtä työlleen omistautunutta tallimestaria, kuin Harry on. Hevosten kanssa Harryllä ei ole mitään ongelmia, sillä vaikeimmatkin tapaukset taipuvat miehen tahtoon. Harryn perässä kulkee usein vanha bloodhound-koira Toby, joka on lempeä kuin mikä. Harry kuitenkin jaksaa aina pelotella Tobyn verenhimosta ja väittää koiravanhuksen vahtivan hänen taloaan silmä kovana öisin. Oikeasti Toby kuorsaa varmasti lujempaa kuin Harry itse, eikä pieni mekkala saa kumpaakaan hereille.

Kartanolla taas huolta järjestyksestä pitää pääsisäkkö Mathilda Shelley, joka on oikea kartanon muumimamma. Mathilda on äärettömän rakastettava vanhemmanpuoleinen pyöreä nainen, joka asuu myöskin kartanolla. Mathilda taikoo muun henkilökunnan kanssa joka päivä maan maittavimmat ateriakokonaisuudet, joista kukaan ei voi olla pitämättä! Marc onkin sanonut, että Mathilda on taivaanlahja hänelle. Nainen nimittäin tekee kaiken mahdollisen ja vielä vähän ylimääräistäkin – ja vielä mielellään!

James Remington on lämminkasvoinen jo hieman harmaantuva hovimestari, jonka tehtävä on hoitaa kartanon juoksevat asiat. James on siitä ihana, että miehelle voi kertoa mitä vain ja häneltä löytyy aina vastaus ongelmaan kuin ongelmaan. James on vähän höpsö ja toisinaan vanhuksen jutuista ei saa juuri kukaan selkoa. Auttavainen James on kuin mikä, eikä miestä saa hätisteltyä kartanon mailta edes pakolliselle vuosilomalleen – niin kiintynyt hän on Bletchey Palaceen.

Tilukset

Bletchey Palace on kuin suoraan kauneimmasta unesta kaapattu näky, jota luulee olevan olemassa vain elokuvissa. Bletcheyn kartanon tilukset jatkuvat silmänkantamattomiin pitäen sisällään oikeastaan kaiken mahdollisen, mistä voit vain uneksia. Kiinnostaisiko sinua virkistävä uinti kirkasvetisessä järvessä tai hyvään kirjaan uppoutuminen lehmuksen varjoissa niityn reunalla katsellen laiduntavia hevosia? Entäpä pirteä ratsastusretki pitkin loputtomia hiekkateitä tai tennistuokio tilan omalla tenniskentällä?

Bletchey Palaceen kuuluva alue on niin suuri, että sitä on täysin mahdoton hahmottaa ensinäkemällä. Kartanon maille vie leveä hyvinhoidettu vaalea ja suora hiekkatie, jonka päässä on suuri ja massiivinen portti. Portin takaa näkyviin tulee ensimmäisenä suoraan edessä seisova vaalea kivikartano, joka saa kenet tahansa sanattomaksi. Hiekkatie kaartuu ympyräksi, jonka keskellä komeilee suuri suihkulähde suihkuttaen kirkasta vettä kauniissa kaaressa takaisin lähteeseen. Etupiha on kuin suoraan vanhan ajan elokuvista, sillä nurmikko on leikattu täydellisen lyhyeksi ja pensaat muotoiltu symmetrisiksi. Etupihan on tarkoituskin olla hieman autio, sillä todellinen maailma avautuu vasta, kun kierrät kartanon toiselle puolelle.

Bletchey Palace on suorakulmion muotoinen kartano, jonka keskellä on sisäpiha. Sisäpihalle pääsee seke etu- että takapuolelta kartanoa. Sisäpiha on kauttaaltaan mukulakiveä ja siellä täällä roikkuu kauniita kukka-asetuksia. Pääsisäänkäynti käy massiivisten portaiden kautta, jotka kohoavat toisella puolen kartanoa. Kartanon toinen puoli onkin mainittavan arvoinen, sillä seisoessa pääsisäänkäynnin luona, eteesi avautuu todellinen paratiisi. Keskellä tiluksia kimaltaa kirkkaansininen puhdasvetinen järvi, joka antaa näylle satumaisen vivahteen. Alas laaksoon vievät kauniit kiviportaat ja laatoitettu kulkureitti. Järven rannalta löytyy vaaleankeltainen huvimaja, jossa voi rentoutua lukemalla kirjaa tai kuuntelemalla musiikkia kauniin maiseman ääressä. Rannasta löytyy myös tammia sekä lehmuksia, joiden rungon viereen voi käpertyä, pari riippumattoa sekä hiekkapohjainen uimaranta.

Järven vasemmalla puolella sijaitsee Bletchey Palacen hevostallit, joita on yhteensä kaksi kappaletta. Tallipiha on kauttaaltaan kivetetty ja pidetään aina moitteettoman puhtaana.  Päätalli on rakennettu ulkokarsinoiden muotoon ja talli itse on valkoiseksi kalkittu kiviseinäinen rakennus. Karsinoiden ovissa on messinkiset nimilaatat, joista tunnistaa karsinan sen hetkisen asukin. Heti tallin takana on koristeellinen maneesirakennus, joka on upea ilmestys tummine holvikaarineen ja isoine ikkunoineen. Toinen talli on pienempi ponitalli, jonka karsinat ovat kaikki sisäänrakennettuja. Se sijaitsee päätallin ja maneesin välittömässä läheisyydessä oikealla puolella ja sinne vie myös laatoitettu pihatie.  Toinen liikutusmahdollisuus löytyy hieman kauempaa, tummasoraisen hiekkatien päästä. Lehmusten keskellä suojassa on täysimittainen koulukenttä, jossa mahtuu harjoittelemaan useampi ratsukko samaan aikaan. Valkolankkuiset tarhat sekä laitumet sijaitsevat tallien ja maneesin takana, josta ne jatkuvat osittain niityille kartanon viereen.

Järven oikealta puolelta taas löytyy tallimestari Harry Emsworthin oma keltaiseksi maalattu mökki. Pientä taloa ympäröi osittain valkoinen puuaita, jonka sisällä herra Emsworth kasvattaa kuuluisia kurpitsoitaan. Pienen metsikön takana avautuu täydellinen vihreä tenniskenttä sekä pieni varasto, josta tennismailat ja muut tarpeet löytää. Tenniskentän takaa jatkuu metsikkö, joka loppuu kuitenkin pian muuttuen luonnonniityiksi ja kukkuloiksi.

Järven takaa, koulukentän läheisyydestä alkavat mitä parhaimmat maastoreitit. Leveät hiekkatiet, lehmusmetsät, tammien tuoksu ja niityt kutsuvat kenet tahansa seikkailemaan joko hevosen, koiran tai vain itsensä kanssa Englannin maisemiin. Rauhallinen puro virtaa kukkuloiden välissä ja sen rannalle voi vaikka heittäytyä selälleen nauttimaan kesäpäivästä. Puron ylitse kulkee myös vanha kivisilta, joka on pysynyt paikallaan viimeiset pari sataa vuotta. Nämä kaikki kuuluvat Bletchey Palacen tiluksiin ja ne ovat täysin vapaasti käytettävissä.